sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Olipahan päivä

Nimittäin viime perjantai, jolloin lähdin ensimmäistä kertaa elämässäni ajamaan itse Helsingin keskustaan. Älkää kysykö miksi, mutta se on aina ollut jostain syystä semmoinen asia mitä olen vältellyt viimeiseen asti. Hartwall Arenalle olen kyllä ajanut autolla useammankin kerran...

Mutta kyllä tämmöisen syyn takia ottaa vaikka riskin tai pari ja lähtee itse etsimään autolle paikkaa sieltä vähän keskemmältä kaupunkia. Nimittäin Bon Jovin konsertti Olympistadionilla. Eikä kaduta. Sain nimittäin auton siihen Stadionin parkkipaikalle, onneksi.

Päivän aikana tuli käveltyäkin jokunen kilometri. Kävelimme siitä parkkipaikalta miehen kanssa ensin mutkan kautta keskustaan, Forumin kulmalla treffattiin Ammin kanssa ja käytiin siiderillä jollain sikakalliilla terassilla (siellä siideri maksoi 1,60e enemmän kuin oman kylän kuppilassa - mutta eikös Hellsingissä kaikki ole muutenkin kalliimpaa ja hienompaa kuin täällä maalla ;)?). Forumissa kierrettiin kaikki mahdollisen putiikit missä oli lasten vaatteita, kun esikoinen sanoi haluavansa tuliaisiksi rokkipaidan. Itselleni löysin kyllä topin missä on teksti rock, mutta 4-vuotiaalle sopivaa paitaa ei löytynyt mistään - yhtä kokoa isommalle olisi kyllä sitten ollut jo valinnanvaraakin. Yhdestä matkamuistomyymälästä ostin sitten paidan missä hirvi ajaa moottoripyörällä (sekin oli kuulemma ihan rock ;) ja kuopus sai Muumi-paidan.

Sitten itse asiaan eli keikkaan. Lämppäreitä oli kaksi, hyvänä taustamusiikkina menivät ;). Bon Jovi asteli lavalle vähän klo 20 jälkeen, ilmeisesti sateisen sään takia keikan alkua oli vähän aikaistettu. Meillä oli istumapaikat E-katsomossa kaarteessa. Näkyvyys lavalle oli ihan ok, onneksi siellä oli se jättimäinen screeni. Konsertti itsessään oli jo elämys siinäkin suhteessa että olin ensimmäistä kertaa Olympiastadionilla, ja kaikkein parasta tässä tietenkin oli se että esiintymässä oli maailman paras bändi :). Soittolistalta näkyy mitä biisejä bändi esitti - paras tuli tietenkin viimeisenä, eli Livin' On A Prayer. Oli kuulkaa aika hienon kuuloista kun noin 44 000 ihmistä lauloi mukana (veikkaan että ihan kaikki eivät olleet äänessä ;). Ja vikan biisin aikaan alkanut kaatosade ei kyllä latistanut tunnelmaa yhtään, melkein päinvastoin :). Harmi vaan että se vika biisi todellakin lopetti keikan, olisin kyllä viihtynyt siellä katsomossa vähän pidempäänkin...

Kännykuva ja karmea laatu - mutta kyllä tästä kai jotain tolkkua saa ;).
Olin muuten yllättynyt siitä, miten pieni tuo Stadion oikeasti onkaan. Telkkarissahan kaikki näyttää aina isommalta, ja esim. Hartwall Arenan kenttä on oikeasti tosi pieni. Olen ollut siellä muutaman kerran katsomassa ratsastusta (Helsinki International Horse Show'ssa). Kuvassa siis näyttää että lava on tositosi kaukana ja "jättiscreeni" tulitikkuaskin kokoinen, mutta oikeasti tuolta näki ihan hyvin. Sitten kun bändi seuraavan kerran esiintyy Suomessa, hommaan kyllä liput Golden Circleen eli melkein lavan eteen, maksoi mitä maksoi! Tunnelma tuolla kentällä oli kyllä varmasti ihan toinen kuin katsomossa.

Konsertin jälkeen löydettiin auto ja lähdettiin kohti Lahtea, missä olimme anopin luona yötä. En kyllä olisi jaksanut ajaa kotiin asti, väsytti ja vettä satoi. Lauantaiaamuna lähdettiin kotia kohti että voitiin sitten lähteä takaisin etelän suuntaan. Heinolassa oli Junnut jyrää-tapahtuma, missä oli esiintymässä Kengurumeininki ja Herra Heinämäen Lato-orkesteri. Kengurumeininki oli kyllä aikuisenkin mielestä hyvä, ja olipahan bändin pojissa äideillekin vähän silmäniloa ;). Heiniksen bändi veti myös hyvän keikan, lapsetkin olivat tyytyväisiä, etenkin esikoinen joka pääsi kokeilemaan Voimamies Horsman rumpuja! En ole ennen nähnyt lastani niin onnellisena kuin rumpukokeilun jälkeen :). Taitaa olla varsinainen musiikkimies tuo 4 vuotias, jos kuopuksessa on selvästi hevosmiehen elkeitä.

7 kommenttia:

  1. Minäkin välttelen Helsingin keskustaan ajamista, mutta takuulla tuo oli paras mahdollinen syy se tehdä. Hitsi, teillä on ollut takuulla hieno elämys! :)

    VastaaPoista
  2. Onni että kuultiin Prayer, pelkäsin jokaisen kappaleen olevan viimeinen sen jälkeen, kun Jon loukkas jalkansa :( Ikävä, että mahtavasta keikasta mulle jäi päällimmäisenä mieleen se tuskainen ilme. Vaan sinnillä mies kyllä veti! Uskomaton suoritus.

    Mitä mies muuten tykkäs keikasta? ;)
    Näittekö minut isolta screeniltä Prayerin lopussa? :D

    VastaaPoista
  3. Outi, oli todellakin elämys :).

    Ammi, minä kanssa "odotin" koko ajan että milloin tulee tauko mutta sitkeästi Jon lauloi kappaleen toisensa perään, vaikka screeniltäkin näki miten kovasti polveen varmasti koski (ja siinä heti kun haaveri sattui, muut "bändin pojat" vilkuilivat jatkuvasti Joniin päin). Sadekaan ei haitannut yhtään, oli kyllä ikimuistoinen kokemus :). Ja mieskin kyllä tykkäsi, kyllä se Bon Jovin musiikista tykkää vaikka sanookin ettei se ole "kunnon" rokkia ;). Taisit jossain vaiheessa vilahtaa screenillä, yritin kyllä seurailla sitäkin ;).

    VastaaPoista
  4. Teitä ei siis bongattu screenilta (vielä) mainokseen, niin kuin Pamela Andersonille kävi jollain keikalla? Hyvä kännykuva - ja ihana mies! Livin on a Prayer ja These Days on suosikkeja. Olin Jompan Hartwall Areenan keikalla 2000. Siellä ei saanut nousta tuolista ylös tai järkkärit oli heti kimpussa... Kuunneltiin siinä sitten kun kirkossa. Karaokessa tulee usein laulettua It's My Life tai You Give Love a Bad Name, mutta onneksi Jomppa ei kuule. :) Lentokentällä järkytyin, kun Bon Jovi oli "easy listening" -osastolla. Jomppa rocks!

    VastaaPoista
  5. Hyvinhän te sieltä takakaarteesta näitte, mitä juttelin joidenkin kanssa keikan jälkeen tai luin kommentteja netistä, niin kaikki ei olleet edes tajunneet onnettomuutta.

    Tällä keikalla Jon nimenomaan käski nousemaan tuolista. "Tämä ei ole mikään TV-show, ylös sieltä" :)

    Minä yritän saada oman keikkapostaukseni valmiiksi ennen juhannusta. On tässä vähän kiireitä. Mutta kuvat jo netissä: http://amminkuvat.kuvat.fi/kuvat/Bon+Jovi+Helsingiss%E4+2011/

    VastaaPoista
  6. Eija, sen takia haluankin seuraavan kerran sinne lähemmäs lavaa että on jotkut tsäänssit näkyä siellä screenillä ;) :D. Tiedä mihin sitä sieltä vielä bongattais ;D...

    Ammi, kyllä sieltä näki ja tietysti screeniltä sitten vähän paremmin.

    Kyllä siellä istumapaikoillakin osa seisoi lähes koko ajan. Itse istuin välillä ja nousin taas seisomaan kun persus ja selkä eivät enää kestäneet istumista (sateen takia oli parempi istua, pysyi paremmin kuivana ;).

    Käynkin kurkkamassa Ammin kuvat. Ja odotan postausta!

    VastaaPoista
  7. Heh, tuli mieleen tuosta Eijan kommentista, että ei se varmaan haittais vaikka Jon kuuliskin ne karaokelaulannat. Jostain haastattelusta luin, että se oli pitkän mankumisen jälkeen suostunut pelaamaan lastensa kanssa Rock Band -peliä (tms) ja ottanut oman kappaleensa. Ymmärsin, että se olis laulanut, mutta saattoi se toki yrittää soittaakin. Homma meni pieleen ja se oli käskenyt laittaa kappaleen uudestaan. Kun sekin yritys epäonnistui, oli pelin pelaaminen jäänyt siihen :D

    VastaaPoista