keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Reilu viikko...

... aikaa siihen kun pitäisi olla kunnossa. Siis saada taas tämä hiekkapaperi pois kurkusta ja olo muutenkin normaaliksi. Toukokuun ekana viikonloppuna on nimittäin Lahdessa Spartanin kahvakuula ohjaajakoulutus. Vähän hirvittää että miten kaksi päivää jaksaa mutta eiköhän se siitä. Kai minulla on "ihan normaali kunto" tai jotain, niinkuin koulutuksen kuvauksessa sanottiin. Ja kun koulutus on kaksipäiväinen, olen sopinut meneväni ystäväni luo yöksi. Kivaa :). Ei olla moneen vuoteen oltu kuin satunnaisesti yhteydessä (paitsi nyt viimeisen pari vuotta vähän enemmän, mutta enimmäiseen Facebookin kautta - säälittävää?), johan se onkin aika viettää tyttöjen iltaa. Sattui "sopivasti" että hänen miehellään on yötöitä, saadaan höpötellä ihan kaikessa rauhassa ;).

Ja tänään lankesin. Kun näin, niin oli pakko ostaa. Siis ihan pak-ko. En voinut estää itseäni. Ja join siitä iltateeni. Oli hyvää, ehkä parempaa kuin mistään muusta mukista.
Primadonnan hevonen. Kuva lainattu Iittalan verkkokaupasta.
Siis kesän 2012 sesonkimuki. Pelasin varman päälle ja ostin sen heti kun näin, ettei käy samalla tavalla kuin Ruusutarha-mukin kanssa (kesän 2010 sesonki). Onneksi sain sen sitten huuto.netin kautta itselleni. Joo-o, yhdenlainen hulluus tämäkin... Onpahan ainakin mukeja kun tulee vieraita, vaikka muut astiat loppuisi kesken :D.

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Hölkkähehkutus

Unohdin tämän eilisestä yöllisestä postauksesta. Eli torstaina kävin tekemässä kävely-hölkkälenkin. Suunnittelin hölkkääväni taas muutaman pätkän, ehkä noin puolet 3 km:n lenkistä. Minullahan on ollut ongelmia penikoiden kanssa, enkä talvellakaan ole hölkkäillyt juuri yhtään sopivien kenkien puuttuessa (kun ne talvijuoksulenkkarit on kaikkea muuta kuin pitävät lumella). Viime viikolla kävin tekemässä reilun 4 km:n lenkin asvaltilla, ja hölkkäily tuntui tosi inhottavalta jaloissa. Niin nytkin, ekalla hölkkäpätkällä. Seuraavalla tajusin edetä vähän hitaammin, ja tadaa, penikoihin ei koskenutkaan! Kolmannelle hölkkäpätkälle läksin kun edessä näkyi se tämän 3 km:n lenkin iso ylämäki. Ja hitto vieköön, sillä sopivalla vauhdilla jaksoin sen mäen päälle (kartasta mittasin että nousua on n. 400 metriä), ja vielä mäen allekin, ja ihan kotipihaan asti, yhteensä 1,2 km! Juu, eihän tuo nyt ole matka eikä mikään jos vaikka maratoniin vertaa mutta minulle se on. Että tuntui hyvältä. Tämä antoi uutta intoa jatkaa sitä kävely-hölkkä-yhdistelmää, hiljaa siis hyvä tulee ja ehkä jossain vaiheessa jaksan pidemmän matkan reippaammalla vauhdilla. Olisiko se syyskuussa Veisto-hölkässä, se 6 km ihan oikeasti hölkäten :)...

Sisäsoutua ja rokettirollia

Tänään perjantaiaamuna pakkasin lapset ja treenisysteemit autoon, vein lapset kerhoon ja meinasin mennä urheiluseuran kahvakuulatunnille (samaiselle missä kävin kaksi viikkoa sitten), mutta muutinkin suunnitelmaa viime hetkellä ja kurvasin salille. Onneksi siellä ei ollut muita (mitä, minäkö epäsosiaalinen?) eli sain tehdä ihan kaikessa rauhassa omia juttujani. Spinning"salin" puolelta löytyi soitin ja sinne Metallican levy. Luulisi sen avulla siis kuulan nousevan... No, nousihan se, mutta se työntö on vaan minulle se hankala juttu. Jostain pitäisi saada sitä räväkkyyttä ja nopeutta lisää, mutta minkäs teet kun on luonnostaan loivaliikkeinen. Tyydyin siis heilautuksiin ja vauhtipunnerruksiin.

Kuulatreenin jälkeen keräsin rohkeuteni ja päätin kokeilla soutulaitetta. Mikäs siinä, mukavasti lähti rullaamaan ja matkakin joutui oikein sukkelaan, vaikka maisemat pysyivätkin samana. 1000 metriä tuli täyteen ja koska siinä vaiheessa ei tuntunut ollenkaan siltä että olisin malttanut lopettaa, päätin saada mittariin 2000 metriä. Ja sehän tuli. Sisäsoutuhan on ihan hemmetin hauskaa! Seuraavan kerran otan ihan taatusti uusiksi.

Illan kohokohta oli tietysti Voice of Finland. Meidän perheen suosikki on ehdottomasti Mikko Herranen. Herranen aika sentään millaista tykitystä tämäniltainen Pretender oli! Ai-van käsittämätöntä menoa. Hyvä että 5v tuleva rokkari pysyi sohvalla kun oli niin fiiliksissä. Ja arvaatte varmaan senkin, miten täällä kirottiin Michaelin antamia pisteitä, joilla siis ratkesi se että Saara Aalto pääsi finaaliin. Tästä ei sen enempää, etten puhu ohi suuni ja saa syytettä... jostain. Mutta se on varmaa että kun Mikko Herranen on jossain täällä päin keikalla, niin minä olen siellä. Pakko päästä kuulemaan livenä! Eikä onneksi tarvitse ensi perjantaina tehdä sitä valintaa, että katsotaanko VoF:n finaali vaiko maikkarilta Maajussille morsian. Juu, tuo jälkimmäinen, siitä huolimatta että Mikko Sipola pääsikin finaaliin. Sen esityksen voi katsoa sitten jälkikäteen netistä...

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Viikon liikuntasaldo: 10 tuntia.

Eikä muuten ole aprillia ;).

Olin siis eilen lauantaina Tampereella, Varalan Urheiluopistolla oli Svolin järjestämä ohjaajien ideapäivä. Lähdin aamulla kuudelta ajelemaan ja olin perillä ihan vähän ennen kymmentä. Tottakai Lahden kohdilla alkoi sataa lunta, ja kaikki kesäsunnuntaiajelijat olivat lähteneet liikenteeseen... Vähän otti päähän kun tuli niin kiire ensimmäiselle tunnille, kun kaiken lisäksi parkkipaikat olivat tosi tiukassa siinä opiston pihalla. Jätin auton sitten semmoiseen paikkaan eli kadun varteen, ja olin jo ihan varma että se käsketään vielä siirtää siitä... En muuten olisi löytänyt perille ilman navigaattoria, niin monen mutkan takana Urheiluopisto oli. Siinä olisi perinteisen paperikartan kanssa ollut jo kartturillakin tekemistä...

Ensimmäinen tunti oli siis SH'BAM, Les Mills-konseptin tunti. Tämä ei oikein sytyttänyt minua, vähän vierastin sitä kun ohjaaja koko ajan "huusi" mikkiin ja musiikki oli aika yksitoikkoiseksi miksattua jumputusta, siis kaikki kuulosti melkein samalta. Ja tässä oli aika paljon hyppyjä, tuntui myös että askeleet oli hyvin samanlaisia kaikissa biiseissä. Zumba on enemmän mun juttu ;).



Seuraava tunti oli sitten astangajoogaa. Olen käynyt joskus vuosi sitten muutaman kerran joogatunnilla, mutta se oli sellaista aika leppoisaa ja enemmän rentouttavaa. Eilinen jooga oli kyllä kaikkea muuta, siis äärimmäisen tehokasta ja sai keskittyä ihan tosissaan että sai pidettyä asennot - tai asanat - tarpeeksi kauan. Huh. Jooga (vaikka se astangakin) olisi kyllä ihanaa kun pääsisi vaikka kerran viikossa käymään. Kehon hallinta varmasti paranisi paljon.

Kuva täältä.
Lounastunnin käytin huilailuun, söin vähän eväitäni ja menin jo saliin odottamaan kolmatta tuntia, joka oli Shape up eli muokkaus. Tällä tunnilla keskityttiin erityisesti keskivartaloon eli syviin vatsa- ja selkälihaksiin. Ihan kaikkea en pystynyt enkä enää jaksanut tehdä, mutta sitkeästi jumppailin koko tunnin. Ohjaajan tyyli oli kyllä kannustava mutta toivon etten itse kuulosta samalta ;).

Neljäs tunti oli Iloa elämään-jumppa eli ensi kesän kesäjumppa, joka meidänkin seuralla on sitten varmaan ainakin osan kesää käytössä puistojumpassa. Perusjumppaa kuminauhan kanssa, aika paljon kyykkyjä. Tämä tunti kyllä kärsi siitä että se oli päivän viimeinen, osa lähti kesken tunnin pois (joku oli varmaan vielä väsyneempi kuin minä, muutama istuskeli salin laidalla) ja minäkin kävin vessassa kesken askelkyykkyjen...

Päivän päätteksi olisi ollut vielä venyttely ja rentoutus, mutta minä lähdin kesäjumpan jälkeen kotiin päin että vältin sen ruuhkan (ne tiet, jotka Varalaan vievät, ovat aivan älyttömän kapeita ja mutkaisia!) ja olin vielä valoisan aikaan kotona.

Kiva päivä, mutta ei tuommoisia kauhean usein jaksaisi :).

Tänään tosiaan sitten viikon päätteeksi zumbaa. Pari uutta biisiä otin mukaan, uuden reggaetonin sekä rokkia sykkeen nostoon. We're gonna win!