Sisäsoutua ja rokettirollia

Tänään perjantaiaamuna pakkasin lapset ja treenisysteemit autoon, vein lapset kerhoon ja meinasin mennä urheiluseuran kahvakuulatunnille (samaiselle missä kävin kaksi viikkoa sitten), mutta muutinkin suunnitelmaa viime hetkellä ja kurvasin salille. Onneksi siellä ei ollut muita (mitä, minäkö epäsosiaalinen?) eli sain tehdä ihan kaikessa rauhassa omia juttujani. Spinning"salin" puolelta löytyi soitin ja sinne Metallican levy. Luulisi sen avulla siis kuulan nousevan... No, nousihan se, mutta se työntö on vaan minulle se hankala juttu. Jostain pitäisi saada sitä räväkkyyttä ja nopeutta lisää, mutta minkäs teet kun on luonnostaan loivaliikkeinen. Tyydyin siis heilautuksiin ja vauhtipunnerruksiin.

Kuulatreenin jälkeen keräsin rohkeuteni ja päätin kokeilla soutulaitetta. Mikäs siinä, mukavasti lähti rullaamaan ja matkakin joutui oikein sukkelaan, vaikka maisemat pysyivätkin samana. 1000 metriä tuli täyteen ja koska siinä vaiheessa ei tuntunut ollenkaan siltä että olisin malttanut lopettaa, päätin saada mittariin 2000 metriä. Ja sehän tuli. Sisäsoutuhan on ihan hemmetin hauskaa! Seuraavan kerran otan ihan taatusti uusiksi.

Illan kohokohta oli tietysti Voice of Finland. Meidän perheen suosikki on ehdottomasti Mikko Herranen. Herranen aika sentään millaista tykitystä tämäniltainen Pretender oli! Ai-van käsittämätöntä menoa. Hyvä että 5v tuleva rokkari pysyi sohvalla kun oli niin fiiliksissä. Ja arvaatte varmaan senkin, miten täällä kirottiin Michaelin antamia pisteitä, joilla siis ratkesi se että Saara Aalto pääsi finaaliin. Tästä ei sen enempää, etten puhu ohi suuni ja saa syytettä... jostain. Mutta se on varmaa että kun Mikko Herranen on jossain täällä päin keikalla, niin minä olen siellä. Pakko päästä kuulemaan livenä! Eikä onneksi tarvitse ensi perjantaina tehdä sitä valintaa, että katsotaanko VoF:n finaali vaiko maikkarilta Maajussille morsian. Juu, tuo jälkimmäinen, siitä huolimatta että Mikko Sipola pääsikin finaaliin. Sen esityksen voi katsoa sitten jälkikäteen netistä...