Laput selässä

Minulla oli viime talvena useaan otteeseen käsissä tosi kipeitä haavoja, kun käsien iho kuivui paikoitellen tosi paljon. Tämän takia oli muutaman kerran sairauslomallakin, kun ei käsillä yksinkertaisesti pystynyt kunnolla tekemään töitä. Sain työterveyslääkäriltä lähetteen ihotautien poliklinikalle, ja elokuussa kävin lääkärin vastaanotolla. Samalla tehtiin prick- eli ihopistotesti eli käsivarren iholle laitettiin perussarja (siinä oli mm. pujo, tervaleppä, hevonen, koira, kissa, lehmä...) liuoksia joissa on allergeeni mukana. Allergeeniliuostippa lävistetään pistotestilansetilla, jossa on niin pieni terä ettei se tunnu hyttysenpistoa kummemmalta. Näistä ei tullut mistään mitään reaktiota. Lääkäri määräsi sitten tehtäväksi lappu- eli epikutaanitestin. Epikutaanitestillä tutkitaan tavallisimmin hidasta kosketusallergiaa, ja testi kestää viisi päivää. Eilen siis kävin keskussairaalassa ihotautipolilla, jossa sairaanhoitaja laittoi yläselkään kolme testilappua. Niiden lisäksi kaksista erilaisista työhanskoista on yhteensä viisi palaa omien lappujensa alla. Terveyskirjasto tietää kertoa että

Keskussairaaloissa ja Työterveyslaitoksella käytetään yleensä kupumenetelmää, jossa ärsyttämättömälle akryyliliimateipille on valmiiksi asennettu alumiinisia, 20 mikrolitran suuruisia alumiinista valmistettuja testikupuja. Markkinoilla on myös muovisia kupuja, mutta niiden käyttö on toistaiseksi vähäistä.
Allergeenit laitetaan testikupuihin ja teipit liimataan yläselän ihoon kahdeksi vuorokaudeksi. Testialueeksi sopii myös alaselkä ja olkavarsien ulkosivut. Testialuetta ei saa hoitaa voimakkaalla kortisonivoiteella pariin viikkoon ennen testejä eikä testialueella saa olla ihottumaa. Aluetta ei saa pestä ennen kuin testit on luettu, ja hikoilua tulee välttää yhtä kauan. Kun testit poistetaan kahden vuorokauden kuluttua, ne myös tarkastetaan ensi kerran. Toisen kerran ne luetaan 2–3 vuorokautta myöhemmin, joskus vielä kerran 7–10 vuorokauden kuluttua testien laitosta.

Nyt siis istun ja kärvistelen kutiavan yläselän kanssa (raapiminen jostain syystä kielletty...), eikä ennen perjantaita saa hikoilla tai pestä selkää. Huomiseen asti on oltava venyttelemättä, ettei teipit irtoa. Aamulla herätessäni oli samassa asennossa kuin illalla nukahtaessani, eli selällään. Huomenna nämä laput saa onneksi pois selästä, mutta lenkille ei vieläkään pääse. Toivottavasti sitten saan luvan venytellä (selkään laitetaan vielä jotain teippimerkkejä), alkaa nimittäin rintaranka olla aika jumissa kun voi oikein olla kuin yhdessä asennossa.

Eli siis vaihteeksi taas liikunta- eli hikoilukielto päällä. Enpä kyllä muutama vuosi sitten sohvaperunana olisi pistänyt moista kieltoa ollenkaan pahakseni, päin vastoin, olisi ollut hyvä syy olla tekemättä mitään ;).

Taas hiekkapaperi kurkussa

Minen ala mittää. Vasta pari viikkoa sitten olin kipeänä, nyt on taas kurkussa hiekkapaperi ja silmiin koskee. Aargh! Torstaina olisi jumppaohjaus, eli siihen mennessä tämä kurja olo saa väistyä. Tänään olisi niin kovasti tehnyt mieli lenkille, mutta jätin väliin...

Hanne kävi keväällä Svolin ryhmäliikunnanohjaajakoulutuksessa, ja minä taisin harmitella jossain kommentissani ettei itsellä ole aikaa käydä moista. No, nyt on ;). Ilmoitin itseni Kuopioon koulutukseen, 29.10. on ensimmäinen koulutuspäivä ja toinen on marraskuun lopulla. Nyt syksyllä on onneksi viikonloput vähän hiljaisempia, ei ole esteratsastuskisojen tuomarointeja eikä muita kissanristiäisiä niin paljon kuin kevätpuolella.

Mutta nyt muksut unille ja itselle iso muki teetä ja sen jälkeen unten maille. Jospa unimatti veisi sen hiekkapaperin mennessään...

Kahta en vaihda

Noniin, nyt yritän samaan aikaan tehdä kaurakakkuja (siskoni meni toukokuussa miehensä kanssa yllärinä naimisiin ja tänään pidetään pienet juhlat perheen ja lähimpien sukulaisten ja ystävien kesken - nyt teen pieniä herkkuja juhliin ettei vaan jää viimetippaan...) ja kirjoittaa tämän postauksen. Katsotaan montako pellillistä saan keksejä poltettua ;).

Eli otsikon mukaisesti, kahta en vaihda. Ensimmäinen on keinupohjakengät. En nimittäin uskonut löytäväni kenkiä, jotka jalassa pystyn oikeasti juoksemaan, selkä- ja penikkaongelmien takia. Tai no, aika hölkkävauhtistahan tuo minun menoni (vielä) on mutta kuitenkin :). Olen nyt tällä viikolla käynyt kaksi kertaa lenkillä niin että olen kävellyt ja hölkännyt vuorotellen. Ja tässä tulee se toinen jota en vaihda; Gymboss-intervalliajastin. Nämä kaksi lenkkiä on nyt mennyt tahdilla 3 min kävelyä - 1 min hölkkää. Ja tätä niin monta kertaa kuin tuolla n. 4 km:n lenkillä ehtii tehdä ;). Tuo intervalliajastin on aivan loistava apu, ei tarvitse kytätä kelloa eikä laskea sähköpylväiden välejä, odottaa vain piippausta ja kävelee ja hölkkää niiden mukaan.

Ensimmäinen lenkki keskiviikkona oli 4 km, kiersin rantapolkua pitkin eli suurin osa matkasta oli hiekkatietä. Eilen illalla lenkille lähtö venyi niin myöhään että oli jo aika pimeää, lähdin siis jalkakäytävää pitkin kirkonkylälle päin ja 17 minuutin kohdalla käännyin takaisin. Olisin kyllä tehnyt vähän pidemmän lenkin (eiliselle tuli pituutta 3,7 km) mutta piti ehtiä katsomaan True Bloodin 4. kauden toinen jakso - meillä siis näkyy Canal+Series :). Itse asiassa kotiin päin tuli puolisen minuuttia nopeammin kuin mitä menomatka sujui, vaikka takaisin päin tullessa oli se iso ylämäki mikä tietysti mennessä alamäki.

Mutta onpa vaan hyvä olo kun oikeasti pystyn ottamaan myös niitä juoksuaskelia. Nyt täytyy vaan pitää maltti mukana etten hanki itselleni taas penikkatautia...

Niin ja True Bloodista vielä sen verran, että Eric on edelleen ihku...

Yritän aktivoitua

Monellakin eri tavalla siis. Yritän bloggailla vähän ahkerammin, syödä terveellisemmin ja järkevämmin, ja liikkua enemmän.

Tuohon enemmän liikkumiseen auttaa taas tämä syksy. "Pakollisia" liikuntakertoja tulee ainakin kaksi viikossa, kun kansalaisopiston jumppa alkaa parin viikon päästä, ja sunnuntaina starttaa paikallisen urheiluseuran syyskausi Zumban merkeissä. Lisäksi minulle tarjottiin yhtä jumppaohjausta torstai-illalle. Tekisi kovasti mieli, täytyy vielä miettiä... Se alkaisi viikon päästä.

Välineurheilua

Noniin, kahvakuulaharrastus meni askeleen eteenpäin kun kotiutin perjantaina 12 kiloisen ihanuuden - siis kisamallin kahvakuulan :). Jouduin piilottamaan sen kaappiin ompelukoneen viereen, ei saa kuulemma lojua lattialla. Jaa miksi ei, mikäs sen komeampi sisustuselementti tässä meidän muuten niin siistissä ja viimeisen päälle muodikkaassa kodissa olisi ;)...

Siinä se nyt on. 12 kiloinen rautamötikkä.

Äsken tilasin Gymboss-intervalliajastimen ja Kettle Guard-rannesuojat (jälkimmäisiä yritin ensin tilata suoraan jenkkilästä, mutta ilmeisesti olisi pitänyt maksaa Paypalin kautta eikä minulla nyt ollut aikaa käydä sitä tutkimaan, kun en ikinä ole käyttänyt moista - pah, olisin säästänyt siinä nelisen euroa ;).

Katsotaan missä vaiheessa talvea 16 kilon kuulan hankkiminen tulee ajankohtaiseksi :). Nyt toistaiseksi tuo 12 kg on hyvinkin riittävästi, tulen luultavasti tarvitsemaan vielä sitä 8 kiloista turistikuulaakin jonkun aikaa.

Keinupohjakengät

Äidilläni on ollut jo pidemmän aikaa Avi-motionin keinupohjakengät. Olen haaveillut samanlaisista, mutta hinta on ollut sen verran korkea etten ole käynyt moisia edes sovittamassa. Viime viikolla bongasin Tokmannilla korillisen Avi-motion iTone-kenkiä. Löysin sieltä oman kokoni, sovitin ja ostin. Hintaa kengillä oli huimat 39 euroa! Otin kengät heti seuraavana päivänä koekäyttöön, ja sunnuntaina testasin miten niillä onnistuu juokseminen. Aivan loistavasti! Minullahan on ollut juoksun (tai hölkän...) kanssa se ongelma että se käy sekä jalkoihin (kipeyttäen penikat) että selkään. Sen sunnuntain tonnin juoksemisen jälkeen ei ollut minkäänlaisia tuntemuksia kummassakaan paikassa :).

Ihanat keinukengät :).

Keinupohjakengillä ei kaiketi saisi kävellä ihan jatkuvasti, ettei jalkaterän lihakset joudu aivan toimettomiksi. Avi-motionin sivuilla tosin sanotaan, että "Avi-motion on uuden sukupolven keinupohjainen jalkine, joka elastisen lestinsä ansiosta ei passivoi normaalin kävelyn vaiheita, kuten varvastyöntöä. Myös paino jakautuu tasaisesti jalkapohjalle." Tarkoitus on käyttää noita tavallisten lenkkareitten rinnalla, ja esim. töissähän käytän muita kenkiä, siellä kun tulee oltua taukoja lukuunottamatta koko päivä jalkojen päällä ja kävelyä tulee aika paljon. 

Alkuun kävely keinupohjakengillä tuntui aika omituiselta mutta niihin tottuu kyllä nopeasti. Askel tuntuu rullaavan paljon sujuvammin, ja kyllä se kävely tosiaan tuntuu tuolla takalistossa enemmän kuin normaaleilla kengillä :). Samoin olen huomannut että etenkin lantionpohjan lihaksia tulee jännitettyä enemmän.

"Avi-motion -kengät tehostavat kävelyn kiinteyttävää vaikutusta ja kohdistavat rasituksen haluttuihin kehonosiin. Vatsalihakset, reidet, pohkeet ja pakarat joutuvat töihin mutta liikunta Avi-motioneilla on silti mukavaa.

Avi-motionit parantavat ryhtiä ja keventävät selän, lonkkien ja polvien rasitusta."

Tuo viimeinen lause etenkin kuulostaa tosi hyvälle. Jännityksellä odotan, että miltä selkä alkaa tuntua kunhan lopetan tulehduskipulääkekuurin.

Extremeviikonloppu

12 kg räkissä. Kuvaajan sormi oli nopeampi
kuin minä, asento jäi vähän hätäiseksi...

Viime viikonloppu oli omalta osaltani melkoista extremeä, ei niinkään lajien vaan suoritusten osalta. Kesähän meni siis heinäkuun osalta (Kolin reissun jälkeen, josta on kyllä tiivistelmä tulossa...) lähinnä laiskotellen, ei niillä helteillä yksinkertaisesti jaksanut tehdä mitään! Elokuun alussa töiden alku haittasi taas harrastuksia, kun piti opetella uudet päivärytmit siltäkin osin että lapsen aloittivat päivähoidon parin kuukauden kesäloman ja kotona olon jälkeen.

Lauantaina 20. päivä ajelin Kärkölään jossa järjestettiin Maanantaisoturit-kahvakuulakurssi. Extremeä tästä teki se että jaksoin koko kolme tuntia (okei, oli siinä n. 20 minuutin tauko välissä eikä se kuula nyt muutenkaan ollut koko aikaa räpylöissä), ja suurimman osan tein vielä 12 kg kahvakuulalla! Vau :). Tekniikkaa käytiin läpi aika perusteellisesti, Kukalla oli apunaan oma valmennettava Kirsi sekä Kärkölän Kuntokeskuksen omistaja Sami, joka on käynyt WKC Fitness Trainer-ohjaajakoulutuksen. Liikkeelle lähdettiin heilautuksesta, ja rinnallevetoa, vauhtipunnerrusta, työntöä ja tempausta hiottiin se vajaa kolme tuntia. Kovin pahoja tekniikkavirheitä en liene itsekseni ole opetellut, koska kukaan ei juurikaan tullut korjaamaan tekemisiäni.

12 kg ylöstyönnettynä. Jaksoin!

Lopussa tehtiin 10 minuutin sarja, jossa vaihdeltiin eri liikkeitä. Otin ensin 12 kg:n kuulan jonka vaihdoin heilautusten ja rinnallevetojen jälkeen 8 kiloon, sen verran alkoi olla voimat vähissä. Jaksoin kuitenkin sinnillä loppuun asti, vaikka vasemmassa kämmenessä oli jo yksi nahaton kohta... Kotiin lähtiessä kädet tärisi ja oli aika väsy olo, mutta fiilis oli aivan mahtava! Koko päivä siinä reissussa meni, ja illalla menin vielä kesäteatterin makkarakojulle myymään kun siellä järjestettiin perinteinen yönäytös, eli seuraavana päivänä oli vähän väsy olo.

No, väsy olo onneksi hävisi päivän mittaan, kun illalla oli kotikyläni urheiluseuran yleisurheilukilpailut. Extempore osallistuin kuulantyöntöön - en edes muista, milloin viimeksi olen työntänyt kuulaa, varmaan yläasteella! Siinä oli kyllä tekniikka vähän hukassa eikä se 4 kg:n naisten kuula meinannut mennä mihinkään, mutta sain pukattua sitä kuitenkin reilun 4 metriä, ilman vauhtia ;). Lisäksi juoksin 1000 metriä. Nii-in, JUOKSIN, tonnin! Ja millä harjoittelulla... no, ei millään. Puolessa välissä luulin että taju lähtee mutta sitkeästi jatkoin loppuun asti. Tavoite oli etten kävele yhtään, ja sehän piti. Lähtö- ja maalilinjojen välissä en ottanut yhden yhtä kävelyaskelta. Jes!

Siis järjetöntähän semmoinen reenaamatta rempominen on, mutta kyseessä oli tuhannen metrin juoksu, mikä tuskin tekee kauheaa hallaa terveydelle ja kunnolle - eri asia on, jos yrittäisi lähteä maratonille kylmiltään ;).

Luulen, että sen tonnin juoksemisen teki mahdolliseksi yksi asia, josta lisää seuraavassa postauksessa :)...