Extremeviikonloppu

12 kg räkissä. Kuvaajan sormi oli nopeampi
kuin minä, asento jäi vähän hätäiseksi...

Viime viikonloppu oli omalta osaltani melkoista extremeä, ei niinkään lajien vaan suoritusten osalta. Kesähän meni siis heinäkuun osalta (Kolin reissun jälkeen, josta on kyllä tiivistelmä tulossa...) lähinnä laiskotellen, ei niillä helteillä yksinkertaisesti jaksanut tehdä mitään! Elokuun alussa töiden alku haittasi taas harrastuksia, kun piti opetella uudet päivärytmit siltäkin osin että lapsen aloittivat päivähoidon parin kuukauden kesäloman ja kotona olon jälkeen.

Lauantaina 20. päivä ajelin Kärkölään jossa järjestettiin Maanantaisoturit-kahvakuulakurssi. Extremeä tästä teki se että jaksoin koko kolme tuntia (okei, oli siinä n. 20 minuutin tauko välissä eikä se kuula nyt muutenkaan ollut koko aikaa räpylöissä), ja suurimman osan tein vielä 12 kg kahvakuulalla! Vau :). Tekniikkaa käytiin läpi aika perusteellisesti, Kukalla oli apunaan oma valmennettava Kirsi sekä Kärkölän Kuntokeskuksen omistaja Sami, joka on käynyt WKC Fitness Trainer-ohjaajakoulutuksen. Liikkeelle lähdettiin heilautuksesta, ja rinnallevetoa, vauhtipunnerrusta, työntöä ja tempausta hiottiin se vajaa kolme tuntia. Kovin pahoja tekniikkavirheitä en liene itsekseni ole opetellut, koska kukaan ei juurikaan tullut korjaamaan tekemisiäni.

12 kg ylöstyönnettynä. Jaksoin!

Lopussa tehtiin 10 minuutin sarja, jossa vaihdeltiin eri liikkeitä. Otin ensin 12 kg:n kuulan jonka vaihdoin heilautusten ja rinnallevetojen jälkeen 8 kiloon, sen verran alkoi olla voimat vähissä. Jaksoin kuitenkin sinnillä loppuun asti, vaikka vasemmassa kämmenessä oli jo yksi nahaton kohta... Kotiin lähtiessä kädet tärisi ja oli aika väsy olo, mutta fiilis oli aivan mahtava! Koko päivä siinä reissussa meni, ja illalla menin vielä kesäteatterin makkarakojulle myymään kun siellä järjestettiin perinteinen yönäytös, eli seuraavana päivänä oli vähän väsy olo.

No, väsy olo onneksi hävisi päivän mittaan, kun illalla oli kotikyläni urheiluseuran yleisurheilukilpailut. Extempore osallistuin kuulantyöntöön - en edes muista, milloin viimeksi olen työntänyt kuulaa, varmaan yläasteella! Siinä oli kyllä tekniikka vähän hukassa eikä se 4 kg:n naisten kuula meinannut mennä mihinkään, mutta sain pukattua sitä kuitenkin reilun 4 metriä, ilman vauhtia ;). Lisäksi juoksin 1000 metriä. Nii-in, JUOKSIN, tonnin! Ja millä harjoittelulla... no, ei millään. Puolessa välissä luulin että taju lähtee mutta sitkeästi jatkoin loppuun asti. Tavoite oli etten kävele yhtään, ja sehän piti. Lähtö- ja maalilinjojen välissä en ottanut yhden yhtä kävelyaskelta. Jes!

Siis järjetöntähän semmoinen reenaamatta rempominen on, mutta kyseessä oli tuhannen metrin juoksu, mikä tuskin tekee kauheaa hallaa terveydelle ja kunnolle - eri asia on, jos yrittäisi lähteä maratonille kylmiltään ;).

Luulen, että sen tonnin juoksemisen teki mahdolliseksi yksi asia, josta lisää seuraavassa postauksessa :)...