Liikuntasunnuntai

Tänään on ohjelmassa jokasyksyinen Veisto-hölkkä :). Eipä olisi parempaa säätä tälle päivälle sattua, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta eikä juuri tuulekaan. Mahtava ulkoilusää! Illalla on sitten taas Zumban vuoro, uusia kappaletta vielä viimeistelen tässä (ettei vaan jää viimetippaan...) että päästään uusien rytmien makuun. Tavoitteena olisi nyt ottaa joka tunnille yksi uusi kappale jolloin joku vanha jää pois, nyt poikkeuksellisesti on ohjelmaan tulossa kolme uutta biisiä että saan vanhoja, keväällisiä pois listalta. Toivottavasti muistan kaikki edes suht hyvin...

Ja viime postauksessa kun toivotin uuden lukijan tervetulleeksi, niin joku vanha jäi pois. Hui, uskaltaakohan uusia enää tervehtiä ;)... Kiva juttu, että olette kaikki remmissä mukana, myös vanhat :).

Tylsää jumpanpitoa

Tällä viikolla, tiistaina, alkoi kansalaisopiston jumpat. Oli keksittävä jotain sellaista, mitä voi teettää kun itse ei voi hikoilla (eikä tiistaina onnistunut venyttelykään niistä selässä olevista lapuista johtuen). Tehtiin siis lihaskuntotesti. Jumppaajat tekivät pareittain testin niin että aina toinen parista teki liikkeen ja toinen laski toistot. Pitäisi itsekin tehdä samat testit nyt ja uudelleen sitten tammi- ja huhtikuussa, mitkä sovittiin että ovat seuraavien kuntotestien ajankohdat. Toivottavasti tuloksiin tulee parannusta ;).

Tänään oli sitten vuorossa urheiluseuran Kuntotrimmi-tunti. Sinne tein kahdeksan eri liikkeen kuntopiirin, ainakin osa jumppaajista alkoi olla viimeisellä kierroksella sen oloisia että taisi olla riittävän tehokasta tämäkin :).

Mutta oikeasti tosi tylsää ja turhauttavaa, kun ei itse voi tehdä juuri mitään! Huomenna onneksi on heti aamupäivästä lääkärikäynti jossa lääkäri katsoo lapputestin tulokset. Aion heti kun mahdollista kipaista lenkille (aika maltilliselle tosin, kun sunnuntaina on vuorossa Veisto-hölkkä) ja kaivaa kahvakuulat kaapista esiin :). Huomenna hiki lentää!

Ja tervetuloa, uusi lukija :).

Laput selässä

Minulla oli viime talvena useaan otteeseen käsissä tosi kipeitä haavoja, kun käsien iho kuivui paikoitellen tosi paljon. Tämän takia oli muutaman kerran sairauslomallakin, kun ei käsillä yksinkertaisesti pystynyt kunnolla tekemään töitä. Sain työterveyslääkäriltä lähetteen ihotautien poliklinikalle, ja elokuussa kävin lääkärin vastaanotolla. Samalla tehtiin prick- eli ihopistotesti eli käsivarren iholle laitettiin perussarja (siinä oli mm. pujo, tervaleppä, hevonen, koira, kissa, lehmä...) liuoksia joissa on allergeeni mukana. Allergeeniliuostippa lävistetään pistotestilansetilla, jossa on niin pieni terä ettei se tunnu hyttysenpistoa kummemmalta. Näistä ei tullut mistään mitään reaktiota. Lääkäri määräsi sitten tehtäväksi lappu- eli epikutaanitestin. Epikutaanitestillä tutkitaan tavallisimmin hidasta kosketusallergiaa, ja testi kestää viisi päivää. Eilen siis kävin keskussairaalassa ihotautipolilla, jossa sairaanhoitaja laittoi yläselkään kolme testilappua. Niiden lisäksi kaksista erilaisista työhanskoista on yhteensä viisi palaa omien lappujensa alla. Terveyskirjasto tietää kertoa että

Keskussairaaloissa ja Työterveyslaitoksella käytetään yleensä kupumenetelmää, jossa ärsyttämättömälle akryyliliimateipille on valmiiksi asennettu alumiinisia, 20 mikrolitran suuruisia alumiinista valmistettuja testikupuja. Markkinoilla on myös muovisia kupuja, mutta niiden käyttö on toistaiseksi vähäistä.
Allergeenit laitetaan testikupuihin ja teipit liimataan yläselän ihoon kahdeksi vuorokaudeksi. Testialueeksi sopii myös alaselkä ja olkavarsien ulkosivut. Testialuetta ei saa hoitaa voimakkaalla kortisonivoiteella pariin viikkoon ennen testejä eikä testialueella saa olla ihottumaa. Aluetta ei saa pestä ennen kuin testit on luettu, ja hikoilua tulee välttää yhtä kauan. Kun testit poistetaan kahden vuorokauden kuluttua, ne myös tarkastetaan ensi kerran. Toisen kerran ne luetaan 2–3 vuorokautta myöhemmin, joskus vielä kerran 7–10 vuorokauden kuluttua testien laitosta.

Nyt siis istun ja kärvistelen kutiavan yläselän kanssa (raapiminen jostain syystä kielletty...), eikä ennen perjantaita saa hikoilla tai pestä selkää. Huomiseen asti on oltava venyttelemättä, ettei teipit irtoa. Aamulla herätessäni oli samassa asennossa kuin illalla nukahtaessani, eli selällään. Huomenna nämä laput saa onneksi pois selästä, mutta lenkille ei vieläkään pääse. Toivottavasti sitten saan luvan venytellä (selkään laitetaan vielä jotain teippimerkkejä), alkaa nimittäin rintaranka olla aika jumissa kun voi oikein olla kuin yhdessä asennossa.

Eli siis vaihteeksi taas liikunta- eli hikoilukielto päällä. Enpä kyllä muutama vuosi sitten sohvaperunana olisi pistänyt moista kieltoa ollenkaan pahakseni, päin vastoin, olisi ollut hyvä syy olla tekemättä mitään ;).

Taas hiekkapaperi kurkussa

Minen ala mittää. Vasta pari viikkoa sitten olin kipeänä, nyt on taas kurkussa hiekkapaperi ja silmiin koskee. Aargh! Torstaina olisi jumppaohjaus, eli siihen mennessä tämä kurja olo saa väistyä. Tänään olisi niin kovasti tehnyt mieli lenkille, mutta jätin väliin...

Hanne kävi keväällä Svolin ryhmäliikunnanohjaajakoulutuksessa, ja minä taisin harmitella jossain kommentissani ettei itsellä ole aikaa käydä moista. No, nyt on ;). Ilmoitin itseni Kuopioon koulutukseen, 29.10. on ensimmäinen koulutuspäivä ja toinen on marraskuun lopulla. Nyt syksyllä on onneksi viikonloput vähän hiljaisempia, ei ole esteratsastuskisojen tuomarointeja eikä muita kissanristiäisiä niin paljon kuin kevätpuolella.

Mutta nyt muksut unille ja itselle iso muki teetä ja sen jälkeen unten maille. Jospa unimatti veisi sen hiekkapaperin mennessään...

Kahta en vaihda

Noniin, nyt yritän samaan aikaan tehdä kaurakakkuja (siskoni meni toukokuussa miehensä kanssa yllärinä naimisiin ja tänään pidetään pienet juhlat perheen ja lähimpien sukulaisten ja ystävien kesken - nyt teen pieniä herkkuja juhliin ettei vaan jää viimetippaan...) ja kirjoittaa tämän postauksen. Katsotaan montako pellillistä saan keksejä poltettua ;).

Eli otsikon mukaisesti, kahta en vaihda. Ensimmäinen on keinupohjakengät. En nimittäin uskonut löytäväni kenkiä, jotka jalassa pystyn oikeasti juoksemaan, selkä- ja penikkaongelmien takia. Tai no, aika hölkkävauhtistahan tuo minun menoni (vielä) on mutta kuitenkin :). Olen nyt tällä viikolla käynyt kaksi kertaa lenkillä niin että olen kävellyt ja hölkännyt vuorotellen. Ja tässä tulee se toinen jota en vaihda; Gymboss-intervalliajastin. Nämä kaksi lenkkiä on nyt mennyt tahdilla 3 min kävelyä - 1 min hölkkää. Ja tätä niin monta kertaa kuin tuolla n. 4 km:n lenkillä ehtii tehdä ;). Tuo intervalliajastin on aivan loistava apu, ei tarvitse kytätä kelloa eikä laskea sähköpylväiden välejä, odottaa vain piippausta ja kävelee ja hölkkää niiden mukaan.

Ensimmäinen lenkki keskiviikkona oli 4 km, kiersin rantapolkua pitkin eli suurin osa matkasta oli hiekkatietä. Eilen illalla lenkille lähtö venyi niin myöhään että oli jo aika pimeää, lähdin siis jalkakäytävää pitkin kirkonkylälle päin ja 17 minuutin kohdalla käännyin takaisin. Olisin kyllä tehnyt vähän pidemmän lenkin (eiliselle tuli pituutta 3,7 km) mutta piti ehtiä katsomaan True Bloodin 4. kauden toinen jakso - meillä siis näkyy Canal+Series :). Itse asiassa kotiin päin tuli puolisen minuuttia nopeammin kuin mitä menomatka sujui, vaikka takaisin päin tullessa oli se iso ylämäki mikä tietysti mennessä alamäki.

Mutta onpa vaan hyvä olo kun oikeasti pystyn ottamaan myös niitä juoksuaskelia. Nyt täytyy vaan pitää maltti mukana etten hanki itselleni taas penikkatautia...

Niin ja True Bloodista vielä sen verran, että Eric on edelleen ihku...

Yritän aktivoitua

Monellakin eri tavalla siis. Yritän bloggailla vähän ahkerammin, syödä terveellisemmin ja järkevämmin, ja liikkua enemmän.

Tuohon enemmän liikkumiseen auttaa taas tämä syksy. "Pakollisia" liikuntakertoja tulee ainakin kaksi viikossa, kun kansalaisopiston jumppa alkaa parin viikon päästä, ja sunnuntaina starttaa paikallisen urheiluseuran syyskausi Zumban merkeissä. Lisäksi minulle tarjottiin yhtä jumppaohjausta torstai-illalle. Tekisi kovasti mieli, täytyy vielä miettiä... Se alkaisi viikon päästä.