Uusi blogi...

... löytyy täältä: http://wannabestrongerme.blogspot.com . Käys kurkkaa :).

Iltalenkki

Pyöräily on jäänyt harmittavan vähiin tänä(kin) kesänä. Toki vielä on kesää jäljellä...

Kirkonkylän kioski. Tästä kioskista Neljänsuorakin laulaa.

Nyt kesäaikaan ei Taidekeskus Salmelan ohi taas viitsi polkea päivällä jos ei ole pakko. Nyt oli aika rauhallista...

Keskellä kuvaa näkyvä huvimaja oli keväällä veden ympäröimä.
Aika korkealla oli vedenpinta Pyhävedessä...

Päiväretki Repovedelle

Eilen oli pitkästä aikaa geokätköilypäivä. Lähdimme käymään yhdellä kätköllä, reilun 10 kilometrin päässä Virransalmen vanhalla sillalla. Kätkön löydyttyä kysyin miesväeltä, jatketaanko matkaa Voikoskelle (juu, siellä on se kaasutehdas). Niinpä kävimme etsimässä toisenkin sillalla olevan kätkön. Ja kun sinne asti kerta lähdettiin (meiltä on Voikoskelle matkaa n. 24 km) niin jatkettiin vielä eteenpäin, Vuohijärvelle, jossa käytiin kaupassa ostamassa vähän evästä. Menomatkalla käytiin loggaamassa vielä kolmas geokätkö Hillosensalmella.

Kaupassakäynnin jälkeen seuraava pysähdys oli Elvingin torni. Olen monen monta kertaa ajanut risteyksen ohi, mutta nyt näin tornin ensimmäistä kertaa. Ja kannatti poiketa :). Torni on muurattu sementtitiilistä ja siitä tuli heti mieleen linnan torni, mitä elokuvissa näkee.

Elvingin torni.

Yli 20 metrisen tornin huipulle päästäkseen täytyy kavuta ylös noin 80 rappusta.

Siellä se auto on, 20 metriä alempana...

Tuolta tietä pitkin tultiin. Taitaa olla Vuohijärvi kun tuolla siintää.

Ja Repovedelle päin.

Jos sattuu ajelemaan Kouvolan suunnalla (Valkeala kuuluu nykyään Kouvolaan) niin kannattaa poiketa Elvingin tornilla. Kesäaikaan se on auki viikonloppuisin, mutta viikollakin pääsee toki tornin lähelle. Niin, ja täälläkin olisi ollut geokätkö, mutta kun kotoa lähtiessä en arvannut että tehdäänkin vähän pidempi reissu, muuten olisin tarkistanut netistä että missä kätkö sijaitsee...

Seuraava pysähdyspaikka oli Lapinsalmen parkkipaikka Repoveden kansallispuistossa. Poikien hoitotäti kävi siellä pari viikkoa sitten, ja siitä asti pojat ovat puhuneet että haluavat nähdä sen riippusillan. No nyt näkivät ja kokivat :).

Kohti riippusiltaa. Parkkipaikalta on sillalle noin
kilometrin matka.

Riippusillalla.

Riippusilta nuotiopaikalta katsottuna.

Nuotiopaikalla oli jonkin verran porukkaa. Pari telttaakin siinä oli pystytettynä. Meidän onneksemme katoksessa oli valmiiksi tulet, niin päästiin aika pian käristämään eväsmakkarat. Samalla seurailtiin muutamaa "miekanheiluttajaa", pikaisen googlauksen perusteella ne taisivat olla Haidong Gumdon harrastajia. Sivukorvalla kuulin kun yksi heistä selitti jollekin naiselle, että ovat ottamassa luonnossa kuvia kun heillä oli korealainen vieras, kun Suomen ja Korean luonnot ovat niin erilaisia. No epäilemättä on :).

Siellä ne on, laiturilla...

Eli tulipahan käytyä nyt peräti toisen kerran Repovedellä :). Tarkoitus on kyllä tehdä sinne ihan kunnon reissu, tämä oli nyt tämmöinen lastenretki. Ja tietysti kaikki mahdolliset geokätköt sitten etsitään samalla, mitkä sattuu sopivasti reitille.

Repoveden kansallispuistohan sijaitsee osittain Mäntyharjun alueella. Tänä kesänä käynnistyy hanke, jonka tarkoituksena on tehdä Mäntyharjusta Repoveden pohjoinen portti. Käytännössä voisin lähteä kotipihasta kävelemään ja päästä retkeilyreittiä pitkin vaikka sinne Lapinsalmelle, sillä ne merkityt reitit lähtevät tuolta 1,5 kilometrin päästä Urheilupuistosta. Siinä olisikin sopiva parin päivän vaellus, kun tilaisi sitten kotiin päin paluukyydin :)...

Vauhtipunnerrus kahdella kahvakuulalla

Huh, nyt olen toipunut sen verran viime viikonlopusta että siitä kärsii jo kirjoittaa tännekin ;). Ei vaan, rankkaahan se oli ja vieläkin on mustelmia jaloissa ja käsivarsissa, mutta yllättävän nopeasti tuommoisesta "rääkistä" palautui. Kirjoitan kahvakuula ohjaajakouluksesta tarkemman raportin lähipäivinä.

Perjantaina tein ensimmäisen kuulatreenin koulutuksen jälkeen. Torstaina kävin kyllä salilla mutta pidin näppini irti uusista kisamallin kuulista, joita salille oli ilmestynyt ilahduttava määrä. Varmistin tämän pidättäytymisen sillä etten ottanut rannesuojia mukaan...Kahvakuulien sijaan tein soututreenin, fysioterapeutti suositteli sisäsoutua. Kolmen kilometrin kohdalla lopetin, kun selässä alkoi tuntua epämiellyttävältä. No, pikkuhiljaa lisään matkaa, soutaminen on kuitenkin sellaista toistuvaa liikettä mitä ei tule muuten tehtyä. Perjantain treeniin sisällytin high pullit sekä vauhtipunnerrukset kahdella 8kiloisella. Koulutuksessa kokeilin ekaa kertaa kahta kuulaa, sehän olikin yllättävän helppoa - toki tekniikkaa täytyy treenata paljon mutta en jättänyt sormiani kertaakaan kahvojen väliin, se on jo hyvä alku.

Eilen lähdettiin ensimmäisen kerran koko perheen voimin etsimään geokätköä. Etenkin 5v esikoinen oli innoissaan "aarteenetsinnästä". Harmi vaan ettei sitä kätköä löytynyt... Kyseessä oli mysteerikätkö, saattaa olla että ratkaisin sen arvoituksen vähän pieleen eli koordinaatit eivät olleet oikein. Sitä täytyy joku toinen kerta tutkia tarkemmin. Se kätkö kun on tästä meiltä alle puolen kilometrin päässä... Tänään kävimme iltalenkillä rautatieaseman kautta, sieltä sain sitten sen ensimmäisen löydetyn geokätkön. Ihmeen hiljainen oli asemanseutu, johtunee viileähköstä säästä ja siitä ettei kesäravintola Kurkiniemi ole vielä auki.

Ainiin. Keskiviikkona kävin ostamassa itselleni vihdoin ja viimein ne juoksuhousut. Voi miten hyvältä ne tuntuu jalassa! Craftin caprimittaiset pökät, mustaa ja aniliininpunaista. Ne on ihkut.

Viikonloppu kahvakuulaa

Aamulla lähden kohti Lahtea. Viikonloppu menee kahvakuulan merkeissä ja huomenillalla on luvassa hyvää seuraa ja paljussa loikoilua ystävän luona :). Palataan ensi viikolla asiaan...

Reilu viikko...

... aikaa siihen kun pitäisi olla kunnossa. Siis saada taas tämä hiekkapaperi pois kurkusta ja olo muutenkin normaaliksi. Toukokuun ekana viikonloppuna on nimittäin Lahdessa Spartanin kahvakuula ohjaajakoulutus. Vähän hirvittää että miten kaksi päivää jaksaa mutta eiköhän se siitä. Kai minulla on "ihan normaali kunto" tai jotain, niinkuin koulutuksen kuvauksessa sanottiin. Ja kun koulutus on kaksipäiväinen, olen sopinut meneväni ystäväni luo yöksi. Kivaa :). Ei olla moneen vuoteen oltu kuin satunnaisesti yhteydessä (paitsi nyt viimeisen pari vuotta vähän enemmän, mutta enimmäiseen Facebookin kautta - säälittävää?), johan se onkin aika viettää tyttöjen iltaa. Sattui "sopivasti" että hänen miehellään on yötöitä, saadaan höpötellä ihan kaikessa rauhassa ;).

Ja tänään lankesin. Kun näin, niin oli pakko ostaa. Siis ihan pak-ko. En voinut estää itseäni. Ja join siitä iltateeni. Oli hyvää, ehkä parempaa kuin mistään muusta mukista.

Primadonnan hevonen. Kuva lainattu Iittalan verkkokaupasta.

Siis kesän 2012 sesonkimuki. Pelasin varman päälle ja ostin sen heti kun näin, ettei käy samalla tavalla kuin Ruusutarha-mukin kanssa (kesän 2010 sesonki). Onneksi sain sen sitten huuto.netin kautta itselleni. Joo-o, yhdenlainen hulluus tämäkin... Onpahan ainakin mukeja kun tulee vieraita, vaikka muut astiat loppuisi kesken :D.

Hölkkähehkutus

Unohdin tämän eilisestä yöllisestä postauksesta. Eli torstaina kävin tekemässä kävely-hölkkälenkin. Suunnittelin hölkkääväni taas muutaman pätkän, ehkä noin puolet 3 km:n lenkistä. Minullahan on ollut ongelmia penikoiden kanssa, enkä talvellakaan ole hölkkäillyt juuri yhtään sopivien kenkien puuttuessa (kun ne talvijuoksulenkkarit on kaikkea muuta kuin pitävät lumella). Viime viikolla kävin tekemässä reilun 4 km:n lenkin asvaltilla, ja hölkkäily tuntui tosi inhottavalta jaloissa. Niin nytkin, ekalla hölkkäpätkällä. Seuraavalla tajusin edetä vähän hitaammin, ja tadaa, penikoihin ei koskenutkaan! Kolmannelle hölkkäpätkälle läksin kun edessä näkyi se tämän 3 km:n lenkin iso ylämäki. Ja hitto vieköön, sillä sopivalla vauhdilla jaksoin sen mäen päälle (kartasta mittasin että nousua on n. 400 metriä), ja vielä mäen allekin, ja ihan kotipihaan asti, yhteensä 1,2 km! Juu, eihän tuo nyt ole matka eikä mikään jos vaikka maratoniin vertaa mutta minulle se on. Että tuntui hyvältä. Tämä antoi uutta intoa jatkaa sitä kävely-hölkkä-yhdistelmää, hiljaa siis hyvä tulee ja ehkä jossain vaiheessa jaksan pidemmän matkan reippaammalla vauhdilla. Olisiko se syyskuussa Veisto-hölkässä, se 6 km ihan oikeasti hölkäten :)...