Tänään ratsastin pitkästä aikaa. En oikeasti edes muista, milloin viimeksi olen ollut hevosen selässä. Viime kesänä? Kaikkein hölmöintä tässä on se, että minulla on oma hevonen. Voisin siis ratsastaa vaikka joka päivä! Tekosyitä on helppo keksiä; millon ei ole lapsenvahtia, millon taas on liian tuulista/sataa vettä/liian kuuma. Se tekosyiden etsiminen loppui nyt! Pojat on jo sen verran isoja että osaavat pihalla touhuta keskenään kunhan joku vähän katsoo perään (heppani siis asustelee vanhempieni luona eli mummi, pappa, eno tai toinen tädeistä saa sen aikaa toimia lapsenvahtina), ja sää on pukeutumiskysymys.Tänään siis vedin ratsastushousut jalkaan (miten helposti ne menivätkään, oli taas hienoa huomata että olen ihan oikeasti kutistunut!), laitoin ratsastussaappaat jalkaan (vetoketjut meni oikein sujuvasti kiinni) ja lähdin nauttimaan aurinkoisesta
kesäaamupäivästä. Hevosen selkään nouseminen onnistui helpommin kuin moneen vuoteen, zumbailusta on ollut jotain hyötyä kun jalkoihin on tullut selvästi lisää voimaa. En ratsastanut kuin parikymmentä minuuttia, mutta siinä ravaillessakin sain sykkeen nousemaan max 153 bpm. Energiankulutus oli 125 kcal - mitä se olisikaan jos tunnin työskentelisi hevosen kanssa intensiivisesti! Heppa on vielä kesäterässä kun on viimeisen pari vuotta ollut hyvin vähällä liikutuksella, mutta nyt alkoi senkin kunto nousta ;).
Eilisestä vielä sen verran, että kävin tekemässä 9,2 km pyörälenkin. Lähdin kotonta kirkolle päin, katsoin ennen lähtöä KuntoPlussan Reittisuunnittelun avulla että edestakainen matka olisi 7 km. Takaisin tullessa teinkin pikapäätöksen ennen viimeistä isoa ylämäkeä, että teenkin vähän pidemmän lenkin, ja kurvasin mäen alla toiselle tielle. Pituutta pyörälenkille tulikin 9,2 km ja aikaa meni 31 minuuttia. Tästä täytyykin tehdä siis vakilenkki - mutta aika täytyy valita vähän paremmin eikä lähteä iltapäivällä liikenteeseen, eilen oli Taidekeskus Salmelan kohdalla jalkakäytävä ihan tukossa (ihmiset tuntuvat jättävän korvansa kotiin kun lähtevät tutustumaan taiteeseen, pyörän soittokello ei aiheuttanut minkäänlaisia reaktioita ihmisissä...).
Minun ja Pipsan kuvat otti siskoni Minna.
Kuka sitä heppaa liikuttaa sillon ku sinä et?
VastaaPoistaMää käytän aina sykemittaria ratsastaessa ja kyllä se vaan kuluttaa ihan samaan tapaan ku kävis lenkillä :)
Pikkusiskoni on välillä ratsastanut Pipsalla, mutta enimmän osan ajasta heppa on viettänyt kavereitten kanssa tarhassa (ja kesällä laitumella) ja pitänyt siellä laumaa järjestyksessä. Itsellä on tosiaan jääneet ratsastukset liian vähiin kun raskausaikana en satulaan noussut lainkaan ja muutenkin vaan silloin tällöin. Mutta nyt lupaan alkaa liikuttaa heppaa säännöllisesti (ja täytynee pitää se lupaus kun sen näin julkisesti tänne kirjoittaa ;).
VastaaPoistaJa sykemittari täytyy tästedes pitää aina ratsaillakin mukana, saa sitten todelliset kulutukset merkattua ylös ;).
Oi, minäkin haluaisin ratsastamaan. Ei oikein meinaa uskaltaa, kun siellä selässä ei varmaan enää edes pysyisi... Oli ihanaa pari kesää sitten käydä pitkällä issikkavaelluksella. Siellä selässä kyllä pysyy pidemmänkin tauon jälkeen. :)
VastaaPoistaMinä taas en haluaisi issikoilla edes ratsastaa kun ne ovat niin pieniä :D. Itse olen sen verran pitkä että mieluummin nousen vähän isomman ratsun selkään. Toisaalta, issikoilla se satula ja ratsastusasento on vähän erilainen kuin perinteisessä tyylissä. Josko sitä kuitenkin joskus kokeilisi ;)...
VastaaPoistaMinä taas olen todella pätkä, joten issikat ovat juuri sopivan kokoisia. :)
VastaaPoistaToinenkin pätkä täällä. En ole uskaltanut ratsastaa varmaan 10 vuoteen... Pelkään kaikkia muita paitsi issikoita, vaikka ratsastin kyllä lapsena.
VastaaPoista