Sisäsoutua ja rokettirollia

Tänään perjantaiaamuna pakkasin lapset ja treenisysteemit autoon, vein lapset kerhoon ja meinasin mennä urheiluseuran kahvakuulatunnille (samaiselle missä kävin kaksi viikkoa sitten), mutta muutinkin suunnitelmaa viime hetkellä ja kurvasin salille. Onneksi siellä ei ollut muita (mitä, minäkö epäsosiaalinen?) eli sain tehdä ihan kaikessa rauhassa omia juttujani. Spinning"salin" puolelta löytyi soitin ja sinne Metallican levy. Luulisi sen avulla siis kuulan nousevan... No, nousihan se, mutta se työntö on vaan minulle se hankala juttu. Jostain pitäisi saada sitä räväkkyyttä ja nopeutta lisää, mutta minkäs teet kun on luonnostaan loivaliikkeinen. Tyydyin siis heilautuksiin ja vauhtipunnerruksiin.

Kuulatreenin jälkeen keräsin rohkeuteni ja päätin kokeilla soutulaitetta. Mikäs siinä, mukavasti lähti rullaamaan ja matkakin joutui oikein sukkelaan, vaikka maisemat pysyivätkin samana. 1000 metriä tuli täyteen ja koska siinä vaiheessa ei tuntunut ollenkaan siltä että olisin malttanut lopettaa, päätin saada mittariin 2000 metriä. Ja sehän tuli. Sisäsoutuhan on ihan hemmetin hauskaa! Seuraavan kerran otan ihan taatusti uusiksi.

Illan kohokohta oli tietysti Voice of Finland. Meidän perheen suosikki on ehdottomasti Mikko Herranen. Herranen aika sentään millaista tykitystä tämäniltainen Pretender oli! Ai-van käsittämätöntä menoa. Hyvä että 5v tuleva rokkari pysyi sohvalla kun oli niin fiiliksissä. Ja arvaatte varmaan senkin, miten täällä kirottiin Michaelin antamia pisteitä, joilla siis ratkesi se että Saara Aalto pääsi finaaliin. Tästä ei sen enempää, etten puhu ohi suuni ja saa syytettä... jostain. Mutta se on varmaa että kun Mikko Herranen on jossain täällä päin keikalla, niin minä olen siellä. Pakko päästä kuulemaan livenä! Eikä onneksi tarvitse ensi perjantaina tehdä sitä valintaa, että katsotaanko VoF:n finaali vaiko maikkarilta Maajussille morsian. Juu, tuo jälkimmäinen, siitä huolimatta että Mikko Sipola pääsikin finaaliin. Sen esityksen voi katsoa sitten jälkikäteen netistä...

Viikon liikuntasaldo: 10 tuntia.

Eikä muuten ole aprillia ;).

Olin siis eilen lauantaina Tampereella, Varalan Urheiluopistolla oli Svolin järjestämä ohjaajien ideapäivä. Lähdin aamulla kuudelta ajelemaan ja olin perillä ihan vähän ennen kymmentä. Tottakai Lahden kohdilla alkoi sataa lunta, ja kaikki kesäsunnuntaiajelijat olivat lähteneet liikenteeseen... Vähän otti päähän kun tuli niin kiire ensimmäiselle tunnille, kun kaiken lisäksi parkkipaikat olivat tosi tiukassa siinä opiston pihalla. Jätin auton sitten semmoiseen paikkaan eli kadun varteen, ja olin jo ihan varma että se käsketään vielä siirtää siitä... En muuten olisi löytänyt perille ilman navigaattoria, niin monen mutkan takana Urheiluopisto oli. Siinä olisi perinteisen paperikartan kanssa ollut jo kartturillakin tekemistä...

Ensimmäinen tunti oli siis SH'BAM, Les Mills-konseptin tunti. Tämä ei oikein sytyttänyt minua, vähän vierastin sitä kun ohjaaja koko ajan "huusi" mikkiin ja musiikki oli aika yksitoikkoiseksi miksattua jumputusta, siis kaikki kuulosti melkein samalta. Ja tässä oli aika paljon hyppyjä, tuntui myös että askeleet oli hyvin samanlaisia kaikissa biiseissä. Zumba on enemmän mun juttu ;).



Seuraava tunti oli sitten astangajoogaa. Olen käynyt joskus vuosi sitten muutaman kerran joogatunnilla, mutta se oli sellaista aika leppoisaa ja enemmän rentouttavaa. Eilinen jooga oli kyllä kaikkea muuta, siis äärimmäisen tehokasta ja sai keskittyä ihan tosissaan että sai pidettyä asennot - tai asanat - tarpeeksi kauan. Huh. Jooga (vaikka se astangakin) olisi kyllä ihanaa kun pääsisi vaikka kerran viikossa käymään. Kehon hallinta varmasti paranisi paljon.

Kuva täältä.

Lounastunnin käytin huilailuun, söin vähän eväitäni ja menin jo saliin odottamaan kolmatta tuntia, joka oli Shape up eli muokkaus. Tällä tunnilla keskityttiin erityisesti keskivartaloon eli syviin vatsa- ja selkälihaksiin. Ihan kaikkea en pystynyt enkä enää jaksanut tehdä, mutta sitkeästi jumppailin koko tunnin. Ohjaajan tyyli oli kyllä kannustava mutta toivon etten itse kuulosta samalta ;).

Neljäs tunti oli Iloa elämään-jumppa eli ensi kesän kesäjumppa, joka meidänkin seuralla on sitten varmaan ainakin osan kesää käytössä puistojumpassa. Perusjumppaa kuminauhan kanssa, aika paljon kyykkyjä. Tämä tunti kyllä kärsi siitä että se oli päivän viimeinen, osa lähti kesken tunnin pois (joku oli varmaan vielä väsyneempi kuin minä, muutama istuskeli salin laidalla) ja minäkin kävin vessassa kesken askelkyykkyjen...

Päivän päätteksi olisi ollut vielä venyttely ja rentoutus, mutta minä lähdin kesäjumpan jälkeen kotiin päin että vältin sen ruuhkan (ne tiet, jotka Varalaan vievät, ovat aivan älyttömän kapeita ja mutkaisia!) ja olin vielä valoisan aikaan kotona.

Kiva päivä, mutta ei tuommoisia kauhean usein jaksaisi :).

Tänään tosiaan sitten viikon päätteeksi zumbaa. Pari uutta biisiä otin mukaan, uuden reggaetonin sekä rokkia sykkeen nostoon. We're gonna win!

Kaikki muutos on pahasta.

Näin sanoi Miika Nousiainen usempaan otteeseen eilen Nelosella Hyvät ja huonot uutiset-ohjelmassa. Olen samaa mieltä, ainakin tämän Bloggerin uudistuksen kanssa. Otin käyttöön uusitun Bloggerin, tämä on aihan outo... No, kaikkeen tottuu, eiköhän tähänkin. Ajan kanssa, ajan kanssa...

Hyvä reeni, parempi mieli.

Tänään pakkasin muksut ja kahvakuulan autoon ja hurautin salille. Edellisestä kahvakuulailukerrasta on luvattoman pitkä aika... Alkuun kävelin juoksumatolla reilun kilometrin, sitten huhkin kasikiloisen kanssa vähän alle puolituntia (yhdessä välissä kerättiin salin lattialle levinneet pähkinät ja rusinat takaisin kuppiin...) ja loppuun tein vielä pienen vatsalihastreenin lattialla, sen päälle pienet venyttelyt. Olipa hyvä mieli sen jälkeen :).

Jaa niin miten pääsin keskellä päivää salille? No kun olen sairaslomalla. Oikea hartia kipeytyi taas, ja tuossa lapaluun oikealla puolella oli niin kipeä kohta, että rintsikoitten olkainkin painoi liikaa. Lääkäri totesi, että siinä on lihaksen kiinnittymiskohta ja se on tulehtunut. Ja määräys syödä viikon kuuri Burana-Sirdalud-yhdistelmää. Onneksi ei ihan viikkoa tarvinnut kolme kertaa päivässä moisia nappeja ottaa (Sirdalud väsyttää mahottomasti - no, senkin kolmiolääke), vaan huomasin eilen ilokseni ettei se tulehtunut kohta enää ole kipeä. Taidan tämän viikon pitää vielä Buranan mukana ruokavaliossa mutta Sirdaludid saa jäädä pakettiin, vastaisuuden varalle... Ja kun kysyin lääkäriltä, pitääkö nyt liikuntaa rajoittaa sen tulehduksen takia, niin ei kuulemma tarvinnut. Eikä se tosiaan tuntunut hullummaksi muuttuvan, päin vastoin.

Salirehkimisen jälkeen herkuteltiin nokkosletuilla.

Ja jälkikasvulle maistui, oli kuulemma hyviä nokkoslettuja :). Ostin lauantaina Uutelan yritystalon avajaisista Aten Marja-Aitan myymälästä virtasalmelaisia lettujauhoja. Vinkki 5-tien kulkijoille ja Mikkeliin mänijöille, kannattaa poiketa :). Aukioloajatkin on aika kivat, arkisin iltakahdeksaan ja lauantainakin kuuteen.

Kuopukselle lettuja hillolla ja maitoa Muumi-lasista.

 Palataan vielä kuvien muodossa synttäripäivääni. Hemmottelin itseäni vähän herkuilla... ja muistin taas, miksi teen niin harvoin muffinsseja - inhoan sitä taikinan lusikoimista vuokiin...

Suklaamuffinsseja. Oli muuten aika hyviä...

Tämän sain äidiltäni, jääkaappimagneetti :). Sitä en tiedä
mitä liikettä tuo possurouva noilla kuulilla tekee, mutta
aika hauska idea ;).

Happy Birthday to me...

Ai kauheeta, nyt sitä käydään jo neljättäkymmentä. Hui. Olo ei kuitenkaan ole oikeastaan sen aikuisempi, tai vanhempikaan, kuin vaikka eilen. Eikä rypyt tai harmaat hiukset lisääntyneet yön aikana.

Väkersin itseni kunniaksi tuplasatsin suklaamuffinsseja, joista tein gluteenittomia jotta työkaverikin voi huomenna herkutella ruokatunnilla :). Illan kruunasi Täydelliset naiset ja cashewpähkinäsuklaalevy. Ja sitten nukkumaan jotta jaksaa aamulla nousta pirteänä töihin.

Pääsiäisen aikaan on luvassa vähän enemmän vapaapäiviä kun pidän viime vuoden loput pekkasvapaat pois. Lupaan olla ahkerampi bloggaaja, viimeistään silloin.

Ja nyt peukut pystyyn että nuo tänään sataneet lumet lähtisivät äkkiä pois. Nyt on KEVÄT!

Pumppia

Kävin äsken ekaa kertaa kokeilemassa pumppia. Kyseessä ei siis ollut Les Mills-BodyPump vaan Everfitin pumppitunti. Ja kivaahan se oli. Ja rankkaa. Voi olla että huomenna - ehkä myös ylihuomenna... - jalat (ja kädet ja persus ja...) saattaa olla vähän jumissa. Venyttelyt voisi olla kohtapuolin paikallaan. Se oli mukavaa, että kerrankin joku toinen sanoi mitä tehdään, ja itse sai keskittyä siihen tekemiseen.

Eilen käytiin koko perheen voimin hiihtämässä. Ei siinä kyllä edes hiki tullut, mutta tarkoitus olikin saada lapset suksille. Esikoinen sai ensimmäisen kerran monot jalkaansa ja hiihtäminen olikin heti helpompaa kuin viime talvena, kun hänellä oli ne kenkiin kiinnitettävät sukset. Ne kenkäkiinnitteiset on nyt kuopuksella, jolla eteneminen onnistui paremmin ilman sauvoja.

Toivon että lapsilla säilyy into liikkumiseen myös koulu- ja etenkin teini-iässä. Täytyy vaan yrittää itse parhaan mukaan kannustaa lapsia monipuolisesti eri liikuntaharrastusten pariin.

Ensi viikolla on sitten talviloma. Toivotaan hyviä ulkoilukelejä :).

Viikon HeiaHeia-viesti

Maanantaisin saan sähköpostiini yhteenvedon edellisen viikon HeiaHeia-merkkauksista. Viestin tarpeellisuus on vähän niin ja näin, kaikenmaailman mainosviestejä tulee muutenkin sähköpostilaatikkoon ihan riittävästi, mutta en vaan osaa jättää viestiä poiskaan. Tykkään kaikenlaisista tilastoista :)...

Viime viikon yhteenvedossa oli yksi aika huvittava juttu. Ensin "aktiivisimmat kaverisi"-otsikon alla lukee Ammi: 8 treeniä. Kohokohtana "Pyöräily 12.0 km,  40 min", joka keräsi 2 kannustusta ja seuraavalla rivillä "Kavereitasi, joita voisit tsempata taas liikkeelle:" Ammi: 8 treeniä viime viikolla, keskimäärin 8.25 treeniä viikossa. Alahan Ammi siis liikkua enemmän :D.